Stefan Wallinin puhe:
Kuusi vuotta on pitkä aika, politiikassakin. Kuusi vuotta sitten Tarja Halonen valittiin uudelleen Tasavallan presidentiksi, Torinossa järjestettiin talviolympialaiset, RKP täytti 100 vuotta ja minut valittiin puolueeni puheenjohtajaksi Vaasassa, entisen kouluni voimistelusalissa. Tavallaan tuntuu kun kaikki tämä olisi tapahtunut eilen. Toisaalta siitä on ikuisuus, varsinkin jos pohtii kaikkea tänä aikana tapahtunutta - globaalisti, kansallisesti, paikallisesti.
Pääsiäisenä 2006, kun käynnissä ollut puheenjohtajakamppailu ystävieni Astrid Thorsin, Christina Gestrinin ja Jan D. Oker-Blomin kanssa tarjosi pientä hengähdystaukoa, annoin itselleni lupauksen. Se oli tämä: mikäli minut valittaisiin RKP:n puheenjohtajaksi, tulisin tekemään kaikkeni sen eteen, että täyttäisin kaksi suurta odotusta - molemmat tärkeitä. Halusin vastata yhtäältä niihin odotuksiin, jotka kohdistuvat puolueen puheenjohtajaan ja tulevaan ministeriin ja toisaalta niihin, jotka kohdistuvat pienten lasten isään.
Omalle mietteliäälle peilikuvalleni lupasin edelleen, että vedän henkilökohtaiset johtopäätökseni, mikäli joskus syntyisi sellainen tilanne, että poliittiset tehtävät vaivihkaa valtaavat koko kalenterin ja perhe vetää aina lyhyemmän korren. Olen kertonut tästä lupauksestani avoimesti lukuisissa haastatteluissa ja keskusteluissa kollegoiden kanssa, sekä omassa puolueessani että sen ulkopuolella.
Annoin tuolloin itselleni myös kolmannen lupauksen, josta sattuneesta syystä en ole voinut puhua avoimesti - puheenjohtaja ei voi olla eroamassa kovinkaan kauan. Lupasin että oman itseni, perheeni ja puolueeni takia toimisin puheenjohtajana enintään kuusi vuotta, mikäli minut jatkokausille valittaisiin.
Minulla olisi lukuisia syitä lipsua annetuista lupauksista. Voisin viitata keskeneräisiin hankkeisiin, taloustilanteeseen, kuntauudistukseen, RKP:n organisaatiomuutokseen, kunnallisvaaleihin tai muihin asioihin. Mikä tahansa syy olisi kuitenkin tekosyy. Politiikassa on jatkuvasti isoja, keskeneräisiä hankkeita. Vaalit tai jotkut muut suuret haasteet ovat aina tulossa, pian tai melko pian.
Aika luopua ei siis ole koskaan oikea, mutta juuri siksi ei vääräkään. Ei ole olemassa sellaista käsikirjaa, jossa se oikea tapa määritellään.
Ystäväni kuulevat minun usein sanovan, että juhlista kannattaa lähteä kotiin niin kauan kun joku vielä kysyy miksi. Sama pätee myös politiikassa. Vaikka me poliitikot olemme taipuvaisia yliarvioimaan oman merkityksemme, niin olemme yhtäkaikki aidosti korvaamattomia vain niissä tehtävissä, jotka eivät ole luonteeltaan kovinkaan poliittisia. Esimerkki sellaisesta on isänä oleminen - isänä, joka on myös käytännössä läsnä lastensa arjessa. Lapsuus on nopeasti ohi ja itse en halua seurata sitä katsomosta.
Kun aloitin vuonna 2006 RKP:n puheenjohtajana, minulla oli kaksi päiväkoti-ikäistä tytärtä. Ensi vuonna vanhin on jo teini, joka aloittaa yläasteella. Aika rientää ja on turha kysyä miksi. Elämä on suoraa lähetystä ja hidastukset ovat jo historiaa.
Kuuden vuoden aikana olen johtanut puoluetta viisissä vaaleissa. Näistä kaksi olivat eduskuntavaaleja, joissa puolue kasvatti kannatustaan. Vuosi sitten olimme ainoa hallituspuolue, joka säilytti paikkamääränsä. Hallitusasemakin säilyi. Vuoden 2009 EU-vaaleissa puolue pystyi vastoin kaikkia ennakko-arvailuja säilyttämään ainoan paikkansa. Sitä menestystä, sitä juhlaa, me emme unohda.
Vaikka viihdyn tehtävässäni erinomaisesti ja olen ylpeä saamastani kentän tuesta, en halua muuttaa asumaan puheenjohtajan salkkuun. Aikansa kutakin.
Näin ollen haluan tänään, nimenomaan oman puoluehallitukseni edessä ilmoittaa, etten ole enää käytettävissä puolueen puheenjohtajan tehtävää täytettäessä RKP:n Kokkolassa 10.6.2012 pidettävässä puoluekokouksessa. Haluan kertoa tämän hyvissä ajoin, kaksi ja puoli kuukautta etukäteen, jotta seuraajaehdokkaille jäisi riittävästi aikaa harkita ehdokkuuttaan ja jotta puolueen kentällä olisi aikaa tutustua heihin.
Olen jatkossakin täynnä intoa jatkamaan työtäni politiikassa, varsinkin arvostetussa tehtävässäni varsinaissuomalaisena, Turunmaan kansanedustajana. Haluan tässä yhteydessä myös ilmoittaa, että olen käytettävissä ehdokkaana syksyn kunnallisvaaleissa Turussa.
Haluan varmuuden vuoksi tehdä selväksi sen, ettei tämän päivän ilmoituksella ole mitään tekemistä viime viikkojen puolustusvoimauudistusta koskevan keskustelun kanssa. Päätökseni tein jo kuusi vuotta sitten. Tarkistin sen vielä kertaalleen viime joulupyhien alla päätyen samaan johtopäätökseen.
Tämä on ollut fantastinen matka, joka jatkuu jatkuvan poliittisen toiminnan, mutta ihan konkreettisesti myös tänään alkavan risteilyn myötä. Ei ole olemassa hienompaa työtehtävää kuin RKP:n puheenjohtajan tehtävä. Kiitos, rakkaat ystävät, mahdollisuudesta kantaa sitä vastuuta.
Nyt on uusien voimien aika.



